collection-logo

Kurjet, nuoruuteni linnut

Teksti: Timo Virtanen

Kurjet, Suomen luonnossa elävistä linnuista kookkaimmat, tekivät Sibeliukseen syvän vaikutuksen majesteettisella olemuksellaan ja villin luonnon lumoa väreilevällä äänellään. Kurjet olivat Sibeliukselle hänen ”nuoruutensa lintuja”, ja niiden ääni kuljetti hänet kauas arjesta. Elämyksensä kurkien saapumisesta ja niiden tutusta äänestä kevätmuuton aikaan hän tallensi päiväkirjaansa: ”Näin kurkia. Kuulin jälleen minun ääniäni!”

Luonto ja erityisesti linnut olivat Sibeliukselle tärkeä innoituksen lähde. Varsinkin keväisin ja syksyisin, muuttoaikaan, hänen päiväkirjansa sivuille tallentui merkintöjä lintuhavainnoista. Tärkeimpinä näistä ovat elämykset laulujoutsenten ja kurkien ylväistä hahmoista lennossa sekä luonnonmystiikkaa kaiuttavista äänistä säveltäjä teki yksityiskohtaisia huomioita. Joutsenet näyttävät olleen Sibeliukselle kuin ihannekuva, etäisiä ja esteettisiä, kurjet puolestaan ”nuoruuden lintuja”, täynnä elämää ja elämäniloa, tunnetta, ja niiden äänet hänen omiaan.

Elämysten luonnosta ja linnuista voi kuulla heijastuvan Sibeliuksen musiikissa.

Musiikki ei kuitenkaan luo mielleyhtymiä niinkään postikorttien ja maisemamaalausten idyllisiin kuva-aiheisiin, vaan se tuntuu välittävän syviä ja alkuvoimaisia, mystisiä tai uskonnollisiksi miellettäviä luontokokemuksia. Voidaankin sanoa, että Sibeliuksen musiikissa luontoa ei tarkkailla ulkokohtaisesti, vaan ikään kuin sisältä: ihmisen, luonnon, kaikkeuden perimmäistä ykseyttä ja olemassaolon mysteeriä huokuvana.

Moni suomalainen varmaankin piirtää mielessään yhtäsuuruusmerkin suomalaisen luonnon ja maiseman ja Sibeliuksen musiikin välille, mutta ihmiset eri puolilla maailmaa voivat omalla tavallaan kokea hänen musiikissaan luonnon rikkauden, suuruuden ja puhuttelevuuden sekä vaikkapa eri vuodenaikojen virittämiä sieluntiloja. Kuvitella taivaalla hitaasti lähestyvän kurkien auran ja kuulla niiden metallisen, sointuisan kutsun.

Kurjet