collection-logo

“Taon jaloa metallia” Sibelius ja 5. sinfonia

Teksti: Timo Virtanen

Viidennen sinfonian säveltäminen oli Sibeliukselle pitkä ja työläs prosessi. Ensimmäiset maininnat sinfonian suunnitelmista Sibeliuksen päiväkirjassa ovat keväältä 1912, ja kesällä 1914 alkoi teoksen ainesten todellinen ”takominen” säveltäjän työpajassa. Sinfonia valmistui lopulta marraskuussa 1915, täpärästi ennen kantaesitystä Sibeliuksen 50-vuotisjuhlakonsertissa 8. joulukuuta.

Vaikka sinfonia sai yleisön keskuudessa ja lehdistössä varsin myönteisen vastaanoton, Sibeliuksen itsekriittinen mieli jatkoi sävellyksen työstämistä. Kuten Sibeliuksen luomistyölle oli luonteenomaista, musiikki etsiytyi kohti yhä kiteytyneempiä muotoja: kaikki tarpeeton, löyhä ja perusteeton karsiutui ja hioutui pois. Viidennen sinfonian kohdalla tämä tarkoitti muun muassa sitä, että ensimmäisessä hahmossaan neliosainen teos hitsautui vuoden 1916 syksyllä kolmiosaiseksi ja soitettiin sellaisena uudessa ensiesityksessään joulukuussa, Sibeliuksen 51-vuotispäivänä.

Tähänkään versioon Sibelius ei tyytynyt. Joulukuussa 1917 ”uusi” sinfonia alkoi hahmottua hänen mielessään, ja lopullisessa muodossaan viides sinfonia sai ensiesityksensä vasta lähes kaksi vuotta myöhemmin, marraskuussa 1919. Lopputulosta pidetään yhtenä Sibeliuksen merkittävimmistä ja omintakeisimmista saavutuksista; viides sinfonia on tasapainoinen, viimeistä piirtoa myöten hallittu ja henkistynyt mestariteos ja samalla kuin luonnonvoimien muovaama jylhä sommitelma, johon ovat tallentuneet säveltäjän päiväkirjassaan kuvailemat elämykset vuodenaikojen vaihtelusta, joutsenten muutosta ja aurinkoisten, pilvisten ja usvaisten päivien valoista, varjoista ja hämystä.

Sibeliuksen viidennen sinfonian syntyhistoria on kertomus taiteellisesta tinkimättömyydestä, sitkeästä ja periksiantamattomasta pyrkimyksestä kohti puhdaslinjaista ja ehyttä muotoa sekä liioittelematonta mutta väkevää ilmaisua. Voimme vain kuvitella, miten suuria ponnisteluja, järkähtämätöntä vakaumusta ja luottamusta vaadittiin taiteilijalta, joka toistamiseen purki jo kahdesti kokoamansa mosaiikkikuvan. Tuon kuvan irrallisten palasten yhdistelemisen säveltäjä koki päiväkirjamerkintöjensä mukaan taivaasta alas maan päälle heitetyksi arvoitukseksi. Mutta niin monen vaivalloisen yrityksen takana kuin ratkaisu tuohon arvoitukseen olikin, Sibelius epäilemättä tiesi, että palasten yhdistelmiin kätkeytyi jotakin ainutkertaista.

5. Sinfonia

Jean Sibeliuksen syntymän 150-vuotisjuhlan korusarjan suunnittelua ja valmistamista on siivittänyt Sibeliuksen musiikin vahva luontoyhteys, ja niissä kuvastuvat niin joutsenten ylväät kaaret kuin päilyvän veden heijastukset kaukaisen metsälammen pinnalla.